Roosa nauha koskettaa läheltä

null Roosa nauha koskettaa läheltä

Roosa nauha koskettaa läheltä

Rintasyöpä on tuttu kokemus myös Genelecillä. Kaikeksi onneksi hoito on Suomessa korkeatasoista, ja diagnoosin jälkeenkin on mahdollista elää täysipainoista elämää: harrastaa, tehdä töitä, matkustella ja elää tätä hetkeä ja unelmoida tulevasta. Roosa nauha -keräyksen avulla voimme kaikki tukea syöpätutkimusta ja kasvattaa tietoisuutta rintasyövästä ja muista syövistä. Lue erään Geneleciläisen selviytymistarina alta.

Koska sait diagnoosin ja minkälainen se oli, mitä sinulle kerrottiin?

Sain rintasyöpädiagnoosini huhtikuussa 2017. Olin itse löytänyt kyhmyn ja hakeuduin työterveyden kautta tutkimuksiin. Sain lähetteen Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja muutaman viikon kuluttua siitä, kun olin saanut diagnoosin, olin jo leikkauspöydällä. Olin siinä mielessä onnellisessa asemassa että kasvain saatiin poistettua minulta kokonaan eikä se ollut levinnyt. Kesä ja syksy 2017 meni sytostaattihoidoissa käydessäni ja kotona toipuessani.

Minkälaisia tunteita diagnoosi herätti sinussa?

Kun sain kuulla diagnoosistani, oloni oli epätodellinen ja olin järkyttynyt. Saatuani lisätietoa tilanteestani lääkärin vastaanotolla ja kun hoitopolkuni vaiheet suunniteltiin, sain ajan kanssa turvaa ja varmuutta siitä, että olin hyvässä hoidossa. Meillä on Suomessa ensiluokkainen hoito syöpäpuolella.

Kuinka jaoit uutisen perheesi ja ystäviesi kanssa?

Kun olin käynyt hoitajan vastaanotolla soitin ensimmäisenä vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Ei ollut helppoa kertoa niin ikävää asiaa ja automaattisesti otin lohduttajan osan. Ajan kuluessa ja polkuni edetessä, sain paljon tukea ja apua keskustelemalla ja kertomalla asiasta perheelleni, ystäville ja läheisille.

Nina kuva 2 1

Olisiko sinulla jotain kannustavia sanoja kerrottavaksi heille jotka taistelevat syöpää vastaan?

Nauti jokaisesta päivästä, kun vointisi on hyvä, tee asioita mistä nautit. Tee unelmia myös tulevaisuuteen, vaikka kuinka tuntuisi, ettei sitä ole. Saat unelmistasi voimaa.

Minkälainen tilanne sinulla on tällä hetkellä matkallasi (syövän suhteen)?

Olen tällä hetkellä ns. lepovaiheessa syöpäni suhteen. Käyn vuosittaisissa kontrolleissa ja ensi keväänä neljännessä kontrollissani. Tiedän että en välttämättä ole vielä koko syöpäpolkuani läpikäynyt ja joudun sille kenties joskus vielä palaamaan, mutta pyrin olemaan pelkäämättä ja ajattelemaan että se katsotaan sitten, jos se eteen tulee.

Nina Roosa Nauha

Mitä “Roosa Nauha” merkitsee sinulle kaiken tämän jälkeen?

Roosa Nauha on minulle tärkeä. Tiedän, että sen antamilla tuloilla pidetään huolta siitä, että nykyisin ja tulevaisuudessa saamme uusia tapoja hoitaa erilaisia syöpiä, tuemme sairastuneita sekä heidän läheisiään tällä polulla, jossa kaikki apu ja tuki on tarpeen.

Kannan nauhaa myös tuodakseni ihmisten mieleen muistutuksen, että syöpä voi koskettaa meitä tai meidän läheisiämme tavalla tai toisella. Ja on tärkeää olla tietoinen itsestään ja hakeutua tutkimuksiin ”herkällä tunnolla”.

Kerroitko sairaudestasi työpaikallasi?

Olin alun alkaen avoin sairaudestani työpaikallani, koska koin että kun ihmiset tietävät tilanteeni, he eivät koe epätietoisuutta siitä, miksi olen niin kauan poissa. Ajattelin, että tuomalla tämän asian esille, annan myös mahdollisuuden heille, joilla kenties on epäilys vastaavasta tilanteesta, tulla kysymään minulta neuvoa/apua.

Kuinka toivoisit työkavereiden kohtaavan sairastuneen työkaverin?

Toivoisin että sairastunut työkaveri otettaisiin vastaan avoimin mielin. Olen itse aina ollut sosiaalinen ja arvostin avoimia kysymyksiä ja tukea. Meitä ihmisiä on kuitenkin erilaisia ja kohtaamisessa tulee aina huomioida jokaisen ihmisen omat tarpeet ja halu keskustella asiasta.

Minkälainen merkitys työyhteisölläsi on ollut tällä matkalla?

Työyhteisöni on ottanut sairauteni vastaan avoimesti ja olen saanut tukea ja apua matkani aikana. Olen kuitenkin ollut onnellinen, että minua ei ole kohdeltu eri tavalla koska olin ja olen sama Nina kuin ennenkin.

Olet ollut mukana järjestämässä työpaikalla erilaisia tempauksia joilla on kerätty varoja esim. syöpäpotilaille ja erityisesti lapsille joita sairaus on kohdannut. Kuinka tärkeänä koet tämän ja koetko että oma kokemuksesi on motivoinut sinua erityisesti tällaiseen?

Koen että kokemukseni on vahvistanut auttamishaluani ja olen lähtenyt herkemmin erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin mukaan. Olen ollut iloinen, kun työpaikkani ja työkaverit ovat lähteneet näihin tempauksiin mukaan! Lisäksi olen samalla koettanut ”levittää tietoisuutta” asiasta esim. muutamana vuotena olemme pitäneet Roosa nauha -päivän pullahetken töissä tukeaksemme syöpätutkimusta omalta osaltamme. Olen myös myynyt paikallisyhdistyksen puolesta Roosa nauhoja ja ollut lipaskeräyksessä mukana. Mielestäni on meidän jokaisen tehtävä auttaa muita osaamisemme ja mahdollisuuksiemme mukaan.

Vertaistuki on ollut tämän sairauden aikana äärettömän tärkeässä osassa. Olen saanut sitä mm. saman sairauden kokeneilta, kun asia on tullut esille vaikkapa jokapäiväisissä keskusteluissa. Olen saanut tukea myös netissä olevista vertaistukiryhmistä, joihin pääsee vain saman sairauden kokeneet, sekä myös Syöpäyhdistyksen järjestämistä tukiryhmistä, missä olen päässyt keskustelemaan asiasta kasvokkain.

Tämä sairaus on opettanut minulle, että elämää pitää elää “nytku” eikä “sitku”. Pitää reissata, maalata tai tehdä mitä tahansa mikä tuntuu elämässäsi hyvältä juuri nyt eikä ajatella niin että vasta sitten kun olen eläkepäivillä koska emme kukaan tiedä pääsemmekö sinne saakka.

Iloa ja voimaa teidän jokaisen päivään!

Uutisnostot