Sivistystyö ja kulttuuri-identiteetti itsenäisyyden ja kansainvälisyyden voimavarana

Jokin aikaa sitten etsiessäni olisiko joku muukin kuin minä ollut näin vaikuttunut Suomen yhteiskunnan kehityksestä ja hyvyydestä, törmäsin seuraavaan tekstiin:

”Suomi on väestöltään vähäinen, mutta kulttuurihengeltään suuri ja voimakas. Täällä on pieni ja köyhä soiden maa, johon rakennetaan täydellinen yhteiskunta. Ihmiset eivät ole muiden kaltaisia. Koko suomalainen virkamieskunta on viisaampi ja moraalisempi. Se on noussut esimerkin asemaan.
Tällaisena Suomen näki Snellmanin kaltaisten visionäärien ja yhteiskunnan rakentajien väsymätöntä työtä seurannut Grigori Petrov 1920-luvun puolivälissä kirjoittamassaan teoksessa Valkoliljojen maa.

Hämmästyin kun näin, miten Petrov oli kuvannut Suomen maata, yhteiskuntaa ja suomalaisia käydessään usein ja asuessaan Suomessa muutaman vuoden vapaana kirjailijana. Silloin Suomi oli vielä köyhä maatalousyhteiskunta. Ajatus siitä, että noin sata vuotta myöhemmin sama maa olisi yksi maailman vauraammista, demokraattisemmista, tasa-arvoisimmista, läpinäkyvimmistä, teollistuneimmista maista maailmassa olisi ollut lähes utopiaa - puhumattakaan siitä, että Suomi nimettäisiin useita peräkkäisiä kertoja maailman onnellisimmaksi maaksi.

On hämmästyttävää ja samalla kunnioitettavaa, miten Suomi on pystynyt näin lyhyessä ajassa toipumaan kahdesta raskaasta sodasta ja samalla käymään läpi suuren yhteiskunnallisen rakennemuutoksen, jonka kautta se on noussut köyhästä maatalousyhteiskunnasta ensin teolliseksi ja sitten tietoyhteiskunnaksi maailmaan kärkijoukkueeseen. Kun vielä otetaan huomioon, että hyvinvointiyhteiskuntanakin Suomi on yksi hienoimmista yhteiskunnista maailmassa, ei voi muuta kuin syvästi kunnioittaa ja ihailla edellisiä sukupolvia heidän sitoutuneisuudestaan, valtavasta työstään ja uhrauksestaan. Heidän työnsä ansioista voimme kaikki elää turvallisessa ja ihmisiä kunnioittavassa aidossa demokraattisessa yhteiskunnassa ilman isompia huolia siitä, pääseekö lapseni kouluun, saanko tarvittaessa terveydenhuoltoa, saanko olla ”minä” ja niin edelleen.

Tässä mielessä Suomi on vertaansa vailla maailmassa ja juuri sen takia tämä hetki on aina harvinaisen arvokas ja pysäyttävä.

Vaikka Suomen itsenäisyydestä puhuttaessa usein keskitytään sotatapahtumiin, ovat itsenäisyyden juuret jo satoja vuosia aiemmin alkaneessa sivistystyössä, jolloin alettiin rakentaa kansanfilosofiaa ja kulttuuri-identiteettiä. Mikael Agricolan 1500-luvulla suomen kielen eteen tekemä työ, J. L. Runeberg, Elias Lönnrot ja J. V. Snellman, Suometar-lehti, Lauantaiseura, Fennomaaniryhmät, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja monet muut edustavat sivistyksen ja yhteiskunnallisen työn helmiä, joita ilman Suomi olisi ollut hyvin todennäköisesti kovin toisenlainen.

Lisäksi viimeistään talvisodan jälkeen oivallettiin, että ainoa tapa selviytyä on yhtenäisyyden, luottamuksen ja yhteistyön rakentaminen. Tämä yhdessä Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikan sekä talvisodan ja sen jälkeisten sukupolvien työntekemisen asenne loivat edellytykset yhteiskunnan ja sen elinkeinoelämän rauhalliselle kehitykselle ja teollistumiselle. Luottamukseen ja edistykselliseen verojärjestelmään pohjautuvan yhteiskunnan puhkeaminen kukoistukseen ja hyvinvointivaltioksi alkoi näkyä myös muille teknologian ja erityisesti informaatioteknologian viennin kärkimaana.

Vaikka nyky-Suomi onkin monessa mielessä yksi maailman kehittyneimpiä maita, tätä ei kannattaisi pitää saavutettuna etuna, eikä myöskään antaa sen muuttua paremmuuden illuusioksi. Kun Suomi köyhänä maana lähti tälle matkalle, esimerkiksi Argentiina oli maailman kolmanneksi rikkain maa, mutta nyt tilanne on täysin erilainen.

Maailman talouden painopisteen muuttuminen ja kansainvälinen kilpailu sekä työstä että pääomasta, ympäristöongelmat, digitalisaatio, alustatalous, energiatransitio, väestön ikä ja osaamisen rakenne, ym. ovat tulleet tutuiksi meille kaikille viime aikoina. Todellinen haaste on, että näiden tuomat vaikutukset ovat kohtalokkaita juuri Suomen tyyppisille vero- ja hyvinvointivaltioille ja vakiintuneille rakenteille. Suomen teollisuuden rakenne on yhä perusteollisuusvoittoinen ja elinkeinoelämän rakenteet sekä verotulolähteet sen mukaisia. Uudistuksen kautta täytyy päästä kiinni kestävän kehityksen tuomiin tuottaviin teknologiapainotteisiin kuin myös alustapainotteisiin toimialoihin, joiden toiminta on Suomessa ja joiden kehitys on pitkäjänteistä ja yhteiskuntaa palveleva. Suomen suurimmillakaan yrityskaupoilla ei ole iloa ainakaan vertotoimistolle, jos niissä ei välttämättä liiku rahaa ja kassavirtakin on pakkasella.

Siis, olemme ikään kuin lähtöruudussa uudestaan ja Suomen yhteiskunnalla on edessä isojen päätösten tekemisen lähivuosina. Vaikka hitaus on monesti valttia uuden luomisessa, näissä näköalattomuuden ja nollavisioiden tunnelmissa se on pelkästään mahdollisuuksien menettämistä.

Kun kysymys on isoista yhteiskunnallisista valinnoista ja päätöksistä, on omasta historiasta, identiteetistä ja kulttuuriperinnöstä kumpuava henkinen pääoma erityisen arvokas voimavara ja tulevaisuuden menestystekijä kansainvälistyvässä maailmassa. Vaikka maailma muuttuu, eivät kaikki muutokset ole yhteiskunnan, ihmisten ja ihmisyyden hyväksi. Luottamus sivistyksen voimaan on toimiva traditio kaikkina aikoina. Nyt olisi korkea aika vetäytyä hetkeksi uudestaan näiden perimmäisten kysymysten ääreen. Yhteiskunnan materiaalituen ja osaamisen lisäksi tämä olisi arvokkain tuki mitä voidaan antaa myös tulevalle sukupolvelle ja erityisesti Suomen merkityksellisyyden hakuisille nuorille yrittäjille, jotka ilahduttavasti ovat alkaneet loistaa.

Talouden kanssa voi elää jatkossakin, mutta ilman yhteistä henkistä pääomaa ja jaettua rakkautta ei!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kirjoittajasta

Siamäk Naghian Blog

Siamäk Naghian matkusti kotimaastaan Iranista Suomeen 1980-luvulla jatkamaan opintojaan. Valmistuttuaan hän työskenteli johtotehtävissä tietoliikennejätti Nokialla ennen siirtymistään vuonna 2005 Genelecin tuotekehitysjohtajaksi. Siamäk on toiminut Genelecin toimitusjohtajana vuodesta 2011 ja asuu Lapinlahdella perheineen.