Vanhempi tuotekehityssuunnittelija Noa Eskelinen

Joskus elämä vie uuteen suuntaan odottamatta. Minulle se tapahtui 90-luvun puolivälissä, kun lääkäri totesi astman ja suositteli vaihtamaan puusepän työn johonkin muuhun. Genelec tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta – olin ollut täällä työharjoittelussa, ja yritys oli tuttu muutenkin, sillä kummini oli yksi yrityksen perustajista, ja olin jo lapsena vieraillut tehtaalla hänen kanssaan.

Niinpä rohkaistuin soittamaan silloiselle tuotantopäällikölle ja sain töitä. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, olen edelleen täällä. Pitkään uraani liittyy kunnioitus Ilpo-kummiani ja aiempia sukupolvia kohtaan. Genelecillä olen voinut jatkaa käsillä tekemistä, palvella muita ja samalla kehittyä aina vain paremmaksi. Tämä työ on vienyt mennessään – joskus jopa liikaakin. Työkavereiden kanssa yhdessä tekeminen, oppiminen ja kehittyminen ovat tehneet työstäni mielekkään ja samalla mahdollistaneet perheeni toimeentulon.

Aloitin vahvistimien kokoonpanossa ja varastotöissä, joista siirryin keskiääni- ja VLD diskanttielementtien kokoonpanoon ja testaamiseen sekä myöhemmin optiotuotteiden valmistamiseen. Näissä töissä sai monenlaista oppia, valmistamismenetelmistä, materiaaleista, työkalujen ja työpisteiden kehittämisestä sekä laadusta. Vuosien saatossa tehtäväni ovat muuttuneet, mutta ydin on pysynyt samana: luoda kaiutinelementtejä, jotka tekevät äänestä puhtaampaa ja tarkempaa. Työssäni tärkeintä on kehittämisen haaste – se hetki, kun ratkaisen jonkin pienen ongelman, ja lopputulos toimii entistä paremmin. Silloin tiedän, että työni auttaa työkavereita ja asiakkaitamme onnistumaan ja kokemaan iloa omasta työstään.

Voi olla, että nuorena vanhempien mukana oppiminen eri töissä, milloin traktorin moottorin korjauksessa tai housujen paikkauksessa sekä pienoismalliautojen rakentamisella, on osansa eri näkökulmiin kehittämisessä sekä kestävän kehityksen näkökulmasta.

Yksikään päivä ei ole täysin samanlainen. Työtehtäväni liittyvät uusien prototyyppien valmistamiseen, elementtien kehittämiseen sekä tuotannon menetelmien parantamiseen. Lisäksi autan tuotantoa ja huoltoa, teen auditointeja, materiaalien tarkastuksia ja laadunvarmistusta. Työkavereiden merkitys on suuri – kahvipöytäkeskustelut ovat arjen parhaita hetkiä. Olen myös työpaikallani tunnettu yhdestä pienestä paheesta: syön jäätelötuutin (melkein) jokaisella tauolla.

Kun mietin mieleenpainuvimpia hetkiäni täällä, mieleeni nousee erityisesti 8260A:n koaksiaalielementin kehittäminen – se tunne, kun ratkaisimme mekaniikkaongelmat, joiden avulla se saatiin valmistettua. Olin myös mukana kehittämässä elementin kokoonpanojigejä ja työpisteitä tuotannolle.

8351A:n kohdalla kehitimme täysin uusia ratkaisuja, jopa niin erikoisia, että eräs toisen alan hyvin kokenut henkilö kysyi ihmeissään: ”Kuinka te olette tämän tehneet?” Siinäpä ihmettä kerrakseen. Muistan edelleen hyvin 8351A:n ensimmäisen prototyypin ensisoiton. Istuin kaiuttoman huoneen edessä, ja toisella tuolilla soi The Ones -tuotesarjan ensimmäisen kaiuttimen prototyyppi. Finlandia soi omasta tallenteesta, Lapinlahden kirkosta, Lapinlahti Sinfonietan tulkitsemana. Kyllä siinä meni kylmät väreet ja ihokarvat nousivat pystyyn ja taisi tulla kyynelkin silmäkulmaan.

Myös pienemmän koaksiaalikaiuttimen suunnittelu ja racetrack-elementtien luominen ovat jääneet mieleen. Ne hetket, kun ensimmäistä kertaa kuulee oman työnsä tuloksen, jäävät mieleen pysyvästi. Tällöin tunnen ylpeyttä siitä, että voin olla osa jotain suurempaa.

Asun pienellä paikkakunnalla Lapinlahdella, ja minulle on tärkeää, että pienetkin paikkakunnat säilyvät elävinä ja houkuttelevina myös yritysten näkökulmasta. On tärkeää luoda työpaikkoja kaikenikäisille lähialueiden ihmisille. Samalla voi olla kiitollinen siitä, että tulevillekin sukupolville on tarjolla työtä.

Vapaa-ajalla rakennan kotia, jonka ensimmäiset pohjapiirustukset piirsin jo 90-luvulla. Se on todellinen ikuisuusprojekti. Asumme siellä nyt, vaikka tehtävää on vielä, kuten omakotitalossa aina. Olen kolmen tyttären isä, ja vietän aikaa heidän kanssaan aina kun mahdollista. Vanhin tyttäreni on jo valmistunut ajoneuvoasentajaksi, keskimmäinen käy lukiota ja nuorin on vielä ala-asteella. Myös omat vanhempani ovat tiiviisti mukana arjessamme; autamme toisiamme erilaisissa askareissa.

Nuorempana vietin paljon aikaa vanhojen autojen entisöinnin parissa. Se oli myös hyvää oppia esimerkiksi mekaniikan ja laadukkaan työjäljen aikaan saamiseksi. Musiikki on myös ollut aina lähellä sydäntäni. Kuuntelen paljon musiikkia ja olen laulanut vuosia erilaisissa kuoroissa, muun muassa Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisessa kuorossa tenorina. Laulaminen antaa voimaa. Musiikissa ja työssäni on jotain samaa: molemmissa lopputulos syntyy tarkalla kuuntelulla ja yhteistyöllä.

Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää vaihtelua arkeen. Kun mietin kestävää kehitystä, palaan ajatukseen kunnioituksesta ja luovuudesta. Meidän tulisi kunnioittaa luontoa ja miettiä, millaisen maailman haluamme jättää jälkipolville. Luonnonvaroja ei pidä tuhlata turhaan – itsellenikin on tärkeää ensin miettiä, voiko jonkun rikkoontuneen esineen korjata tai soveltaa uuteen käyttöön, sen sijaan että ostaisi uutta. Olenkin tavannut sanoa: ”Ei täytetä maailmaa pöhköillä tuotteilla.”

Omalla työlläni pyrin kehittämään pitkäkestoisia tuotteita, jotka tarjoavat käyttäjille hyviä kokemuksia, joiden käyttöikää voidaan huoltamalla jatkaa ja joiden materiaalit voidaan lopulta kierrättää uusiin tarkoituksiin. Minulle tämä työ on myös tapa kunnioittaa sitä, mikä on arvokasta – puhdasta, luonnollista ääntä.

Muistakaahan edelleenkin kuunnella hyvää musiikkia!

Kollegan terveiset

Meidän yhteinen taipaleemme Noan kanssa alkoi jo vuosia sitten työelämässä Genelecillä. Pian huomasimme jakavamme yhteisen kiinnostuksen ralliharrastukseen, ja hetken päästä Noa olikin jo huoltomieheni rallipoluilla. Noa on rauhallinen ja ystävällinen tyyppi, johon voi aina luottaa. Hän paneutuu asioihin harkiten ja perusteellisesti. Hänellä on monipuolinen osaaminen, ja hänelle uskaltaa antaa tehtävän kuin tehtävän. Lisäksi Noalta löytyy sellaisia käytännön taitoja, joita ei kirjoista opita, vaan jotka syntyvät tekemällä, kokeilemalla ja omasta harrastuneisuudesta.

Kiitos tähänastisesta matkasta, Noa! Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä – toivottavasti vielä pitkään.

Ystävyydellä, työkaverisi Pekka Nissinen, Senior Designer, R&D