Matti Mikkolan studiolla tehdään isoja peliliikkeitä ja leikitään – koska kuunteluun voi luottaa

Moni muistaa 15-vuotiaan Matti Mikkolan, uhoa ja rock-asennetta uhkuvan nuoren muusikon suomalaisesta Tehosekoitin -rock-yhtyeestä. Kellariharrastelijasta Suomen ykkösnimille kappaleita säveltäväksi musiikin ammattilaiseksi kasvanut ja myöhemmin myös Saimaa-yhtyeen perustanut Matti Mikkola on nyt reilu 40-vuotias ja asuu Helsingissä. 

Etäyhteyden auetessa Matti Mikkolan kotona käy hulina. Mikkolan arki on kokenut isoja muutoksia kuluneen vuoden aikana. Perheenlisäys on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen, eikä tuottajalla ole enää varaa hioa biisejä studiolla yömyöhään. Välillä on työskenneltävä jopa säästöliekillä.

Vuonna 2004 Tehosekoittimen hajottua, pienen etsimisen jälkeen, Mikkolasta alkoi tuntua luontevalta tehdä musiikkituottajan töitä artisteille isojen levy-yhtiöiden palkallisena.  Mikkola on työskennellyt monien artistien kanssa, joihin kuuluvat esimerkiksi Lauri Tähkä, Kaija Koo, Paula Vesala, Ellips, Laura Närhi ja Jesse Kaikuranta. Yhtenä viimeisimmistä Antti Ketosen radiohitiksi noussut “Olisitpa sylissäni” on osaltaan Mikkolan käsialaa. 

Tällä hetkellä Mikkola kuuluu The Fried Musicin katon alla työskentelevään tuottajaperheeseen ja hänen sinapinkeltaisilla seinillä varustetun studion kruunaavat Genelecin pehmeän keltaiset  8351B SAM™ -studiomonitorit. Mikkola kertoo, mikä hänelle on tärkeää musiikin tekemisessä ja miten uudet kaiuttimet ovat vaikuttaneet hänen työskentelyynsä.

Kaiutinvalinnassa Mikkolalle oli tärkeää myös väritys. “Minun piti saada keltaiset! Grafiitinharmaat olisivat olleet liian asialliset studiooni. Minulle studion täytyy olla sellainen lastentarha, leikkimaa, jossa pystyn tavoittamaan oikean mielenmaailman.”

Kaupallisen ja kokeilevan taiteen vastakkainasettelua

Mikkolalle musiikin tekeminen on ikiaikaista kaupallisen ja kokeilevan taiteen vastakkainasettelua. Hänelle tärkeintä on toimia siten, mikä itsestä tuntuu hyvältä. 

“Välillä painotan enemmän toista ja välillä toista. Nyt on ollut pitkään vaihe, että teen enemmän omaehtoista musiikkia hittipotentiaalista tai kaupallisesta menestyksestä välittämättä.” 

Omaehtoisuus on Mikkolalle henkireikä musiikin tekemisessä, ja häntä ahdistaa ajatus ajautumisesta vain yhteen leiriin. 

“Kun alkaa olla enemmän töitä mainoskampanjoiden ja helpostilähestyttävän musiikin kanssa, minulle tulee fiilis, että haluan tehdä jotain todella vaikeaa ja kokeilevaa. Jos taas ympärillä alkaa olla liikaa punaviiniä ja nyrpistelyä, tekee mieleni korostetusti kuunnella ja nauttia iskelmän ja helpon popin kansanomaisuudesta ja yksinkertaisuudesta.”

Kaikki Mikkolan kokema on vaikuttanut siihen, miten hän ajattelee musiikin tekemisestä tänään ja miten sitä tekee. Mikkola on jakanut jo 15-vuotiaana nimikirjoituksia, säveltänyt radiohittejä ja keikkaillut ympäri maan. 1990-luvun Suomessa ei biisejä vielä ruodittu somessa ja TV-haastattelun jälkeen palautetta sai korkeintaan koulun pihalla. Vasta myöhemmin tulivat internet, keskustelupalstat ja sosiaalinen media. 

“Hyvine ja huonoine puolineen Tehosekoitin-aika on ollut persoonaani vaikuttava juttu. Olen oppinut esimerkiksi, ettei julkisuus ole pidemmän päälle kovin tavoiteltava asia. Tämä on ohjannut omia valintoja siitä, haluanko olla musiikkialalla taiteilija-kokeilijapuolella vai koko kansan kollektiivitajunnassa.“ 

“Voin luottaa omiin korviini”

Mikkolan studioon asennetut Genelecin 8351B-monitorit tulivat tarpeeseen. Uusien kaiuttimien myötä studiotyöskentely on nopeutunut. Luottamus Genelecin studiomonitorien kuunteluun ja niiden erottelevuus ovat nopeuttaneet Mikkolan päätöksentekoa ja hän pääsee lähtemään myös kotiin ajoissa. 

“Kaiuttimet ovat vähentäneet omaa vainoharhaskitsoilua siitä, onko jokin hyvä vai ei. Voin nyt luottaa omiin korviini.”

Mikkola nostaa esiin monitorien yläpään transienttien erottelevuuden. Hän korostaa, että kolmitiemonitorien kanssa on helppo löytää lokeroita asioille ja ottaa häiritseviä juttuja pois.

“Kappaleessa voi olla akustista kitaraa, shakeria ja rumpujen symbaaleja. 8351B-kolmitiemonitoreilla näiden kaikkien erottelevuus on erinomainen. Kaikille on helppo löytää oma paikka sekä horisontaalisessa kuvassa että taajuusvasteessa.”

”Geneleceillä työskennellessä on tuntunut siltä, kuin kaiutinten päältä olisi otettu muovinen pressu pois”, Mikkola kiteyttää. Hän toteaa myös, että 8351B-monitoreilla basson ja treblen säätö on ollut helpompaa. 

Tarpeeksi hifi kaiutin

Genelecin asiantuntijat kalibroivat studiomonitorit keväällä 2019 ja Mikkola on ollut tyytyväinen. Hänellä on tapana kuunnella erästä vanhaa kappaletta, jolla voi testata ja keskittyä kuuntelemaan, onko jokin laite hänen mielestään tarpeeksi hifi.

“Kun kuulin, mihin kohtaan marakassin kaiku on panoroitu, tajusin, että 8351B-kolmitiemonitorit ovat yksityiskohtaiset. Kyllä nämä ovat tarpeeksi hifit!” 

Mikkolan ideaali mukavasta taajuusvasteesta on 70-luvun jukeboksissa, josta soi esimerkiksi Mattia ja Teppoa. 

“Silloin basson fundamentit ovat 100 ja 200 hertsin välissä. Tykkään, että soundi on lämmin ja läjässä, yläpää on pehmeä ja alapää ei ole sellainen, että saa sydänkohtauksen. Festarisubbarista en tykkää ollenkaan.”

“Kun kuulin, mihin kohtaan marakassin kaiku on panoroitu, tajusin, että monitorit ovat yksityiskohtaiset.”

Muumimusiikkia, konsertteja ja Vain elämää 

Tositoimiin uusien kaiutinten kanssa Matti on päässyt jo muutamassa eri projektissa. joista kuitenkin vain osasta hän voi kertoa. Yhtenä ensimmäisistä tuotannoista 8351B-monitoreilla oli Mikkolan ja Alman yhdessä kirjoittama Starlight-kappale. Starlight tehtiin uuteen Muumilaakso-animaatiosarjaan.

Emma Gaalassa 2020 esiintyneen Tehosekoittimen suunniteltu iso, yli kymmenen keikan paluukiertue vaati Mikkolan huomiota myös studiolla. Genelecin studiomonitorit avustivat, kun hän ohjelmoi midillä keikkaversioiden demonauhat.

Elokuisena iltana Musiikkitalolla taltioitu Pyhimys ja Saimaa -konsertin miksaus on myös ehtinyt Mikkolan työpöydälle. 

Lisäksi uudet kaiuttimet ovat avustaneet muutaman tulevan Vain Elämää -kauden biisin tuotannossa ja uusia projekteja on jo työn alla.

Uusia projekteja on vireillä. Esimerkiksi Saimaa-yhtyeensä kanssa Mikkola suunnittelee ja säveltää nyt viidettä levyä. 

Autokuuntelut ovat historiaa

Mikkola on luottanut pitkään Genelecin kaiuttimiin. Kotoa kirjahyllystä löytyy yhä Genelecin 1019A-kaiuttimet. Mikkola muistelee hymyssä suin, kuinka musiikkiuransa alussa, vielä 90-luvulla oikean kuuntelun löytäminen vaati paljon työtä.  

“Ennen studiolla saattoi olla suurien studiokaiuttimien lisäksi myös huonolaatuiset kaiuttimet, joilla pystyi mallintamaan huonolaatuisempaa kuuntelua. Tai tuottajan piti välillä käydä kuuntelemassa kappaleita auton kaiuttimista tai matkaradiosta, jotta pystyi miksaamaan kappaleet myös kuulijoiden korviin sopiviksi. Sitten studiolla tehtiin Genelecillä kirurgiset toimenpiteet musiikille.”

Kaiuttimien kehitys on helpottanut studiossa työskentelyä. Genelecin 8351B SAM™ -kolmitiemonitoreissa yhdistyy kuuntelu, joka sekä erottelee, että tarjoaa aidon kuuntelun.

“Kolmitiemonitoreilla uskallan tehdä isoja peliliikkeitä, leikkiä ja saan miksauksen soimaan. Samaan aikaan saan myös hirveän hyvin selvää kaikesta.”

Mikkola vertaa kaiuttimia valaistukseen. Monitorit ikään kuin valaisevat musiikkia. 

“Ennen piti päättää, haluaako sopivan tunnelmallisen ja hämärän valaistuksen, joka soundaa mahdollisimman hyvältä ja miellyttävältä. Vai tarvitseeko siivousvalon, jottei tarvitse tihrustaa saadakseen selvää jostain. Nyt nämä studiomonitorit ovat kuin lamppu, jossa on nämä kummatkin ominaisuudet.”

Myös muuttuneet elämäntilanteet ovat vaatineet Mikkolaa nopeuttamaan omaa päätöksentekoaan studiolla. Ennen studiolla pystyi työskentelemään vaikka koko yön, mutta nyt aikaa on annettava perheelle. “On tärkeää ja hyvä juttu, että nyt on kaiuttimet, joilla saan luotettavan kuuntelun välittömästi aikaiseksi.”